Joulusatu скачать в хорошем качестве

Joulusatu

Joulusatu Sävelsi ja kirjoitti Jari Linjama Soitti ja lauloi Jari Linjama Pieni tyttö kulkee talvisella tiellä; etsii viluissansa joulun lämpöä. Tulitikkuja hän myymässä on siellä, mutta myynyt hän ei ole yhtäkään. Ei häneen tuhlais katsettakaan ihmiset, joiden ajatukset kotiin ovat kiireiset. Ei joulua tuo tyttö pääse juhlimaan, sillä kadun suoja on vain hänen kotinaan. Sen jouluaaton maalaa hanki ehyt, kun seisahtuu hän eteen suuren kartanon. Tytön vaateparsi kylmässä on kevyt, siksi sytyttää hän tikun elohon. Liekin loistaessa juhla kartanossa syttyy hehkuvana valoon lämpimään. Kultaenkelein se loistaa asunnossa luoden kesän, joka sulattaisi jään. Ja kukat alkais roudan alta kukkimaan, linnut ruokkisivat nälkäisiä poikiaan. Kuin syksyllä, kun poikasetkin jättää maan, halla saapuu kauniimmatkin kukat korjaamaan on liekin sammuessa juhlat poissa ja arki palaa tytön kylmään kietomaan. Tyttö näkee joulun tikuissansa noissa, siksi sytyttää myös toisen palamaan. Tyttö ihmetellen katsoo tuota tulta, jossa pieni poika alkaa puhua: "Täällä kylmässä on vilu, tyttö kulta, mua kylmältä sun täytyy suojella. Siis kiitos, että tultasi myös mulle jaat, että lämpimäksi minun jouluni myös saat. Mä kiedon sulle vielä kukkaseppeleen, siispä tule mukaani, niin joulun sulle teen." Vaan lasten matka yhteinen on lyhyt: kun liekki sammuu, poika on jo kadonnut. Hanki edessä on valkoinen ja ehyt, sekä talo pieni, lähes kaatunut. Liekki sammunut on talon kynttilässä, tupa pimeänä loistaa pienuuttaan. Kolmas tulitikku on jo syttymässä sytyttäen kynttilän myös palamaan, kun tuvan syttyy valot kevään lämmöksi, jäinen routa sulaa tuoreimmaksi mullaksi. Ja poika pyytää tytön jouluvieraakseen, painaa tytön hiuksille kukkaseppeleen, "Käy sisään, tyttö, tule, on jo aattoilta. Sain miehiltä niin kaukaisilta, vierahilta mirhamin ja kullankin jo lahjakseni, mutta sinun lämpösi jää iäks sydämeeni."