Kullervo - Valoa Päin скачать в хорошем качестве

Kullervo - Valoa Päin

Prod. Ihaksi Mix & Master: Jussi Toivonen IG: @herrakullervo [email protected] SANAT Verse 1: Mä pidin tiukan otteen nallest sinä päivän kun se tapahtu Aikuisten oikeesti Ku se iso valo tippu taivaalt ja kaikki valaistu Aikusten oikeesti Mä kuulin ulvovia aaveit, laulamasta kaukaa Mä kuvittelin tuhatpäistä susilaumaa Ulvomassa unisonis, se tuotti rauhaa Mut ei se kestäny sit kauaa Kun se saapu alas, niinku aika olis hidastunu Ja jokin näkymätön voima olis vihastunu Se vyöry kohti, mut mä en liikahtanut Ei jalat liikkuneet, ei keho hievahtanut Ja kun mä näin san kauniin kirkkaan valon laajenevan Ja näin sen ystäviä sankoin joukoin saattelevan Se vyöryi kohti, poltti lehdet puista Ja sen enempää en minä siitä muista En tajunnu siit mitään kun käännyin sitä kohti Kaikki muuttu valkoseks ja aikansa se otti Se jätti saapuessa perään roihuavan tulimeren Tuhosi kaiken, mitä ikin tuli eteen. Mä toivoin et se olis unta, et kuvittelen Et jos mä suljen silmät ja päätä pudistelen Se katoais takas sinne mistä tuli Takas sinne mistä tuli Kertosäe: Ku mä käänsin mun katseeni valoa päin Maailma taakseni varjoihin jäi Vain autuaan valon niin valtavan näin Kun käännyin valoa päin. Kun mä käänsin mun katseeni valoa kohti Koko maailma vatsasta otti Tuijottaan lumoissaan sitä mä jäin Kun käännyin valoa päin Verse 2: Se oli outo tunne, ikään ku ravisteli mahaa Kai sitä jotenkin vaa aavisteli pahaa Oli vähä levoton olo ei oikei pystyny keskittyy Ja sit tää stoori jotenki hetkistyy Mä muistan siit sen hetken kun sireenit lähti huutaan Muistan,miten kelasit et äkkii skidit turvaan Mul oli käsis jotai, se tippu iha heti Ja muistan siinä samas ikkunasta vilkasseeni Ja nähny kui ne halko ilmatilaa yllä päiden Ne saapu uhkaavasti, vähä ku yllättäin et Ku tajus mitä tapahtu, sil sekunnil ku sai sen Se paineaalto saapu ja se tuhosi sen kaiken Ja mä olin alakerras Lapset nukkumassa Ja mä oon koittanu olla itelleni suuttumatta Mut se ajatus et ne ei tienny mitä tapahtuu ja et mä en ollut sielä tuntuu aivan liian murhaavalta Se hetki pysäytti, kun sydän halkes Ku joutuu myöntää, ettei ollu tarpeeks Kun ei ollu silloin suojelemas niitä Kun joutu myöntään, että ei riitä Ja kun sitä miettii ni kulkee kylmä luista Se on ku huonoist saduista Mut näin mä sen näin, enkä tiedä muista. Se murtava suru on viimeinen mitä muistan. Kertosäe 2: Ku mä käänsin mun katseeni valoa päin Ja maailma taakseni varjoihin jäi Vain autuaan valon niin valtavan näin Kun käännyin valoa päin. Ja kun mä käänsin mun katseeni valoa kohti Kun se taivaalla kauniina hohti Tuijottaan lumoissaan sitä mä jäin Kun käännyin valoa päin Verse 3: Mä tiesin heti mitä tapahtuu, sillon ku se tapahtu Aikusten oikeesti Keho oli valmis ja kun se siihe havahtu Kun se siihen havahtu Et muistot tulvi takas hyökyaalton sekunniksi Ja kun tiesi mitä tulee kyl se rinnasta puristi Se oli kamala hetki, mut jälkikäteen huvittava Synkän symppis, niinku Don Rosan kuvittama Muistan miettineeni et surkuhupasaa Et miten aina tragikoomisesti kuvataan Ku ihmiskunta itseänsä sisält sulattaa Jos joutuu ite lähtee, ottaa muut mukanaan Toinen toistaan isommilla aseil uhataan Osoitellaan ohimoita peilikuvanaan Nauttien vallast, siitä juopuu humalaan Kun itseänsä pääsee vertaan itse jumalaan Ja egon kolhiessa toinen toista kumaraan Me jäämme muut tähän välikäteen tukalaan Me vähäpätöisemmät raukat, jotka uhrataan Kun turhamaisuudesta ihmishenkii tuhlataan Sit toivois et tää ois simulaatio, kupla vaan Ku siin ois jotain tätä yhtälöä muuttamaan Kun tietää olevansa osa konetta, osa koetta joka jostain syystä päälle buutataan Mä olen nähny tän jo kerran ja mä tiesin et tää toistuu Ei noidankehäst pääse ihan noin vaa poistuu Ja siksi mä menin turraks, olin tunteistani estynyt Mä en ollu vihanen. Mä olin pettynyt Et jouduin keskeltä aaveitteni herätä Tajuta tilanteen ja ajatukset kerätä Juosta pakoon muistoi et ne ei pysyis perässä Avata verhot, ja nähä vielä etäältä Miten yksi kiertokulku saapuu päätökseensä Miten luoja kutsuu katsojia näytökseensä Missä omat luomuksensa tuhoavat toistaan Sen tietää, kun kerran sen tuntee nahoissaan Mutta raskaimpana rinnassani painoi silti suru En ois toivonut et tää olis tällein tapahtunu Mut nyt kääntyy uusi sivu, nyt vaihtuu uusi luku Ja siinä samassa se aalto osu muhu Kun mä käänsin mun katseeni valoa päin Ja ikkunaa vasten mu kasvoni näin Se tuntu nii pahalta itsessään Todistaa jälleen miten ei virheistään Tunnu ihminen oppivan vaan itseään toistaa Ja kuinka sen takii yön pimees loistaa Yhtälöstä helposti itsensä poistaa Ottamatta vastuut teoistaan