Venäjä скачать в хорошем качестве

Venäjä

Hankalat naapurit kasvattavat luonnetta? Facebook:   / t0rillatavataan   Twitter:   / t0rillatavataan   Torilla Tavataan - Venäjä Kun nyt kerran olit niin innokas, että ihan painoit ''näytä lisää'' -painiketta videon kuvauksessa, kerro toki kommenteissa mitä olit mieltä! Arvostan myös kovasti mielipiteesi osoittamista videon peukutuksella (suuntaan tai toiseen). Mikäli haluat pysyä ajan tasalla tulevista videoista, kannattaa kanava tilata! Jaa linkki videoon ihmeessä myös ystävillesi. Kiitos mielenkiinnosta! Kerran mieleeni juolahti salakavalasti ajatus: eikös Venäjä olekin vähän niin kuin joku ala-asteiknäinen koulukiusaaja? Tahtoo olla sinun kaverisi vaikka väkisin ja suuttuu jos et halua leikkiä hänen kanssaan. Toisaalta jos leikit hänen kanssaan, hän antaa sinulle joka tapauksessa turpaan jossain vaiheessa ja yrittää tehdä sinusta oman ''kaverinsa'' vaikka väkisin. No tällaisia minä ajattelen iltamyöhään, kun uni ei tule ja huomenna aikainen herätys odottaa. Ehkä nämä ajatusvirrat ovat syy siihen, ettei uni tule silloin kuin haluaisi. Pää pitäisi oppia tyhjentämään ennen nukkumaanmenoa. Mutta näkeekö tällöin yhtä kiinnostavia unia? Jos päässä humisee tyhjyys, näkeekö sitä nukkuessaankaan mitään? No ehkä unet kumpuavat sen verran alitajunnasta, että niitä silti näkee. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, pistetään Maamme-laulun sanat: Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen. Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien. On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, mut meille kallein maa on tää, sen salot, saaret, manteret ne meist on kultaiset. Ovatpa meille rakkahat koskemme kuohuineen, ikuisten honkain huminat, täht´yömme, kesät kirkkahat, kaikk´kuvineen ja lauluineen mi painui sydämeen. Täss auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat, kum päivä piili pilvihin tai loisti onnen paistehin, täss Suomen kansan vaikeimmat he vaivat kokivat. Tään kansan taistelut ken voi ne kertoella, ken? Kun sota laaksoissamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss iloaan on nauttinut ja murheitansa huokaillut se kansa, jolle muinaisin kuormamme pantihin. Tääll´olo meill on verraton ja kaikki suotuisaa, vaikk onni mikä tulkohon, maa isänmaa se meillä on. Mi maailmass on armaampaa ja mikä kallimpaa? Ja tässä, täss´ on tämä maa, sen näkee silmämme. me kättä voimme ojentaa ja vettä rantaa osoittaa ja sanoa: kas tuoss´ on se, maa armas isäimme. Jos loistoon meitä saatettais vaikk´ kultapilvihin, mis itkien ei huoattais, vaan tärkein riemun sielu sais, ois tähän köyhään kotihin haluamme kuitenkin. Totuuden, runon kotimaa maa tuhatjärvinen miss´ elämämme suojan saa, sa muistojen, sa toivon maa, ain ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen. Sun kukoistukses kuorestaan se kerran puhkeaa, viel lempemme saa hehkullaan sun toivos, riemus nousemaan, ja kerran, laulus synnyinmaa korkeemman kaiun saa.