Tero Olavi - Suljetut Silmät скачать в хорошем качестве

Tero Olavi - Suljetut Silmät

Huomaan sen tulleen, on syksyn aika/ Talvea varten pitäis löytää jostain paikka/ Mis ois lämpöö ja valoo, tarviiks sit sanoo/ Miten tässä kävi näin, mie koitin oikeesti varoo/ Ei enää tuoret, kaukana suomest/ Vei miusta yli puolet jätti jäljelle vaan kuoret/ Tähän aikaan vuodest, miut valtaa huolet/ Eikä ne tukahduttamalla tästä sydämestä kuole/ Päinvastoin, niiku syöpä sisäl kasvoi/ Taas vuoden on kuljettuna kivettynein kasvoin/ Jossain tuolla paha olo uhrii vaanii/ Oon siirtymässä suoraan depressiivisyyden klaaniin/ Paskaks vaa nii, ei tarvi miettii/ Et millä hitol pitää yllä sit elämän liekkii/ Savumerkki viestiin, sen tuoja piestiin/ Hyvänmielen langat solmittuna liian moneen kieppiin/ ”Vauriot mielessä kadotetut tunteet/ Kulkemassa täällä sydän muurattun umpeen/ En pysty enää sulkee miun silmii/ En pysty enää sulkee miun silmii/ Hetkittäin parempaa, pitäs pystyy jotain rakentaa/ Mut silti sisälläni paleltaa/ En pysty enää sulkee miun silmii/ En pysty enää sulkee miun silmii/" Nähny kai liikaa, mut mitä sitte/ Jos annan kaiken pois niin köyhäks jään minä itse/ Piste sille, ei vitsei/ Ai miksei, koska jotkut oikeesti on vaan tunnenistei/ Miul, on, tää hetki, ja se on ohi/ Paikoillaa sutimiseen menny pitkä tovi/ Kaukana jossain tuollaa odottaa se ovi/ Jonka takana voin todeta, et tässä on miun koti/ Kodist tääl puutetta/ Vaikka löytäsinkin paikan silti aina sisälläni muuttokuumetta/ Hyvii ja huonoja hetkii/ Siirryn pöytään nextiin ja mietin mitä hittoo tääl etsin/ Fiilis kai maassa, onnen sivuis reikä/ Tiedän sen todeks ei oo täällä enkeleitä/ Puuta,heimää meillä oo eikä/ Tarkotus oo ajaa sata lasis kohti seinään/ Voit viedä jalat, mut et miulta sieluu/ Tyyni vielä ulkopuolelt, mut sisällä kiehuu/ Päivä päiväl enemmän haluisin riehuu/ Mut tunteet ja sanat uppoo syvemmälle nieluun/ Muistkuvat pitää tekstiksi muuttaa/ Kun jossain vaihees tulee aika kovalevy buuttaa/ Nollataan kaikki, ja otetaan sit happee/ Niin menneisyyden pystyy viimein ulos sisält laskee/ En haluu puhuu,mut haluun kaiken kertoo/ Et pääset sisään tähän Teron alakulon kerhoon/ Vaikeeta ymmärtää ja aivan liian pervoo/ Mie varotan, ei kannata raottaa sit verhoo/ Mut turha mitään enää pöydälle nostaa/ Ja valmiiks heikkoo ihmistä enempää hiostaa/ Viimonen asia mitä miulta voi ottaa/ Mie vannon, en rakastu, enää, koskaan/