Stella Lumottu CinamX Remix скачать в хорошем качестве

Stella Lumottu CinamX Remix

Stella yhtyeen biisi Lumottu, aina pitänyt tästä kappaleesta ja tein siitä sitten CinamX remixin, jossa tosin vähän muokkasin sanoja. Säv :Stella Sov: Stella San: Stella/Marko Saarela STELLA: Marja Tahvanainen (o.s. Kiiskilä) (6. marraskuuta 1979 – 29. toukokuuta 2018) – laulu Heikki Marttila (3. lokakuuta 1977) – kitara, taustalaulu Janne Sivonen (18. toukokuuta 1979) – kitara, koskettimet, taustalaulu Tuomas Tahvanainen (21. marraskuuta 1978) – basso Matti Virkkunen (12. huhtikuuta 1981) – rummut Yhtye: Stella (Joensuu, perustettu 2002, lopetti 2013). Kappale: Lumottu julkaistiin albumilla Pelkääjän paikalla (2006). Tekijät: Sävellys ja sanoitus pääosin Marja Tahvanainen (laulu, sanat) ja Heikki Marttila (kitara, sävellys). Tyyli: Melankolinen poprock, jossa runolliset sanat yhdistyvät vahvaan melodiaan. Teema: Kappale käsittelee lumouksen ja rakkauden haurautta – hetken kauneutta, joka väistämättä särkyy. Esittäjä: Stella, suomalainen pop-rock-yhtye, joka oli aktiivinen erityisesti 2000-luvulla. Albumi: "Lumottu" löytyy yhtyeen albumilta Pelkääjän paikalla, joka julkaistiin vuonna 2006. Julkaisija: Elements Music Oy. Minulle Lumottu on Stellan kappale, jossa lumous ja rakkauden hauraus, pettäminen tai ajatus siitä että ei ole vain aikaa olla rakastunut ovat keskiössä. Alkuperäiset sanat kuvaavat yön ja päivän rajaa, hetken kauneutta ja sen väistämätöntä katoamista. Kun vertaan sitä omaan versiooni, säilytän lumouksen teeman, mutta lisään siihen nykyajan seireenin, mytolooginen hahmo joka nykyään näkyy meille näytön kirjaimina – moderni, digitaalinen sävy, some, . Tekstistä tulee intiimimpi, koska mukaan tulee vuorovaikutusta (“seireeni pyytää ja matkustaja on täysin vietävissä”), ja lopussa annan sille realistisen, jopa ironisen käänteen kun matkustaja ja seireeni huomaa (“Ei ehkä mitä tahtoisin”). Samalla aikakulku korostuu: alussa “aurinko kuuta väijyy” kertoo yön taittumisesta aamuun, mutta myöhemmin “aamu kuutta väijyy” vie hetken vielä pidemmälle, kohti arkea. Ei enää ole aikaa, pitää jo joutua kotiin tai töihin... Se tekee tunnelmasta entistä haikeamman – en haluaisi lähteä, vaikka tiedän lumouksen pian särkyvän. Stellan teksti jää haikean kauniiksi, tulkintani tuo siihen, arkea ja realismia, ehkä myös se pettäminen. Hetken päästä ajan eteneminen tekee siitä vieläkin kipeämmän.