Kalle Aaltonen скачать в хорошем качестве

Kalle Aaltonen

J. Alfred Tannerin "Kalle Aaltonen" instrumentaalisena lyriikkavideona. Tanner esitti tämän laulun ensi kertaa vuonna 1920, ja samana vuonna hän myös painatti laulun. Tanner levytti kappaleen vuonna 1926, mutta hänen versionsa ei jostain syystä löydy Raidasta, toisin kuin tämä Heikki Tuomisen levytys vuodelta 1929: http://www.doria.fi/handle/10024/66607 Laulun sanat alla (ja videolla) alkuperäisessä muodossaan, "Humoristisia lauluja" -kirjasta vuodelta 1920. Teksti sisältää n-sanan (ihan vain varoituksena mainittakoon), mutta jehu-sanaa teksti ei sisällä. Sen kappaleeseen lisäsi Reino "Palle" Palmroth "Kuolemattomat kupletit"-kokoelmateosta varten vasta lähes 20 vuotta Tannerin kuoleman jälkeen. Mikko-Olavi Seppälän "Hauska poika" -kirjan mukaan (s. 289) tämän "[l]aulun A-osan vetävä melodia pohjaa Millsin tunnetun ragtimen 'At A Georgia Camp Meeting' väliosaan" (Mills = Kerry Mills [1869–1948]), mutta yleensä tätä kuitenkin pidetään kansansävelmänä (esim. Kansalliskirjasto pitää), enkä itse huomaa näissä sävelmissä muuta yhtäläisyyttä kuin tunnelman joissain yksittäisissä kohdissa. KALLE AALTONEN (säv. trad.; san. J. Alfred Tanner) Olen liehinyt leskeä morsianta, olen hyljännyt ruususuun. Retkillän seurannut paholaista, sen jälkiä enempi kuin muun. Olen polkenut kansia laivojen ja kuoleman pelkohon on saattanut henget kapteenien, minun veitseni ruostumaton. Tippaakaan en kehu mutta sellainen on Kalle Aaltonen seuduilta sieltä pitää surut olla pois, missä vain on Kalle Aaltonen. Kysy Friskossa, Hullissa, Melbourness’, kysy Rio-Janeiron tiell’. Sa kysy vaan noin niinkuin lystikses’, eikö Aaltost’ oo nähtynä siel’. Kysy joka kaupungiss’ neekerien, missä käynyt on Suomen „boys“. Ja näytä sitt’ joukosta sellainen, Jok’ ei kanssani ryypännyt ois’. Tippaakaan en kehu j. n. e. Sellaista „Ladya“ ei Lontoossa näy, jok’ ei astelis’ vierellän’. Ja missä vaan puhe Kalle Aaltosest’ käy, niin „Missit“ ne sanoo: „Jassoo, hän!“ Teehuoneen Geishat ja palmikkopäät, ja impyet Honolulun. Sa kysy missä mustan tai keltaisen näät, kyllä varmasti muistavat mun. Tippaakaan en kehu j. n. e. Kai kapallinen pieniä Aaltosia, on satamissa siellä ja tääll’. Sattuuhan niit’ pieniä kolttosia, kun on joutunut lystille pääll’. Mustia, punasia, kirjavia, saat nähdä sa joskus viel’. He puhuu kyllä indiaa, irlantia, mutta — Suomi on pappansa kiel’. Tippaakaan en kehu j. n. e. Mutt’ tyttönen Suomen rannikon, ohoi! en vertaist’ oo löytänyt sun. On nostettu hyyry ja skrubbattu „Koj“, käy kanssani puuriin mun. Ett’ toista voi löytää niin luotettua, kuin on Kalle Aaltonen tää. Hei! Hei! Kalle Aaltonen seuraa vain sua, ett’ koskaan sa mielestän’ jää. Tippaakaan en kehu j. n. e.