YDINSODAN JÄLKEINEN YMPÄRISTÖ скачать в хорошем качестве

YDINSODAN JÄLKEINEN YMPÄRISTÖ

© Katse Kaikkeuteen 2017 Tykkää ohjelmasta Facebookissa!   / katsekaikkeuteen   Tilaa ohjelman YouTube-kanava jotta näet kaikki uudet jaksot!    / katsekaikkeuteen   Ota yhteyttä kaikkien kommenttiesi ja kysymystesi kera! [email protected] Ydinaseet on historian aikana saanu hengiltä noin 150 000 ihmistä. Tän päivän teknologian tuhovoimalla, täysmittasen ydinsodan uhrilukema saattais nousta jopa seitsemään ja puoleen miljardiin. Elokuun 6. päivänä 1945 Yhdysvallat pudotti Japanin Hiroshimaan ydinpommin, joka tappo välittömästi 75 000 tuhatta ihmistä. Tää oli historian ensimmäinen kerta, kun sotatoimiin käytettiin ydinaseita. Teknologia oli niin uutta, ettei monikaan voinu edes käsittää, kuinka kolmen pommikoneen ja yhden pommin voimin voitiin tuhota kokonainen kaupunki, mihin oli ennen tarvittu satojen sotakoneiden järjestelmällinen isku, joka johti usein jopa yli 20% kalusto- ja miehistötappioihin. Kolme päivää myöhemmin Yhdysvallat pudotti toisen ydinaseen Japanin Nagasakiin, joka kohtas yhtä järkyttävän uhrilukeman. Näitä pommituksia pidetään merkittävässä osassa toisen maailmansodan päättymisessä. Nagasakin pommitus on viimesin kerta, kun sotatoimiin on käytetty ydinaseita. Yli 70 vuotta on kulunu toisesta maailmansodasta ja meidän ydinohjukset on nyt moninkertasesti tuhoisampia. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen kylmä sota oli toinen ajanjakso, jona pelättiin ydinsodan puhkeemista. Kylmä sota päätty lopulta pelkkään uhkailuun, mutta nyt me eletään jälleen melko räjähdysherkkää aikaa. Yhdysvallat, Venäjä, Kiina puhumattakaan Pohjois-Koreasta, aiheuttaa kaikki osaltaan kitkaa, joka ylikuumetessaan saattais puhjeta ydinsodaks. Maailmassa on tällä hetkellä arviolta 15 000 ydinasetta, jotka kattaa käsittämättömän määrän energiaa, jolla vois lämmittää tai ruokkia ihmisiä, mutta jonka tarkotus on tappaa. Ydinsodan puhkeeminen ei tarkottais pelkästään 15 000 Hiroshiman tai Nagasakin kokosen alueen kärventymistä, vaan se saattais hyvin suurella todennäkösyydellä saattaa ihmiset sukupuuttoon. Albert Einstein seuras toisen maailmansodan vaiheita inholla, järkyttyneenä siitä, mihin fysiikan viimesimpiä saavutuksia oikein käytettiin. Mihin sen elämäntyötä oikein sovellettiin. Einstein sano toisen maailmansodan jälkeen, että kukaan ei voi tietää millasilla aseilla kolmas maailmansota tullaan käymään, mutta se on varmaa, että neljäs taistellaan kivillä ja kepeillä. Se tarkotti tällä sitä, että ydinsodan jälkeen, maailmassa ei olis jäljellä enää muuta millä taistella. Mutta on hyvin todennäköstä, ettei ydinsodan jälkeisessä maailmassa olis enää edes ketään taistelemassa, koska meitä kohtais armottomat oltavat. Jokanen laukastu ydinase vapauttaa meidän ilmakehään tolkuttoman määrän savua, kasvihuonekaasuja ja sitä hiekkaa ja soraa, jota se maasta pölläyttää. Kyllin monen räjähdyksen jälkeen, meidän taivas peittyis pikimustaan pilviverhoon, jota auringonvalo ei läpäsis. Maa olis yhtä synkkä ja kylmä kun tammikuinen keskiyö. Tätä aikaa kutsutaan ydintalveks ja se saattais kestää vuosikausia. Ilman auringonvaloo kasvien yhteyttäminen lakkais ja meidän ilmakehästä alkais loppua happi jota hengittää. Siihen asti se ilma jota me hengitettäis olis täynnä sitä ydinsodan ilmoille vapauttamaa tomua ja pölyä, joka aiheuttais vakavia keuhkovaurioita. Mikäli sä oot joskus ihmetelly kuinka yks asteroidi-isku kykeni saamaan kaikki dinosaurukset hengiltä, näin siinä kävi. Ydintalven aikanen kasvisto ja eläimistö kohtais joukkosukupuuttoja, eikä ihmiselläkään olis enää mitään millä ruokkia itteensä. Jotkin eläinlajit kykenis sopeutuun ympäristöönsä kyllin nopeesti ja monet hyönteiset saattais saada enemmän tilaa ottaa valtaa eläinkunnassa, mutta ihminen ei lukeudu näihin evoluution suosikkeihin. Jos kävis niin, että jotkut meistä selviytyis nähdäkseen sen ensimmäisen päivän, kun aurinko jälleen paistais ja ydintalvi alkais väistyä ensimmäisen kesän tieltä. Meitä kohtais ydintalven jälkeen päättymätön kesä. Ydintalvi olis pysyvästi vauroittanu Maan otsonikerrosta, joka nyt suojelee meitä auringon ultraviolettisäteilyltä. Mikäli ydinaseiden säteily ei onnistunu rasittaan sun kroppaas niin ultraviolettisäteily viimestään alkais polttaa sun ihoos, heikentää immuunijärjestelmää, aiheuttaa silmävaurioita ja tietysti ihosyöpää. Meidän kaupunkien ohessa ydinsota saattais tuhota myös esimerkiks meidän voimalaitoksia, joista osa käyttää polttoaineenaan uraania ja plutoniumia, ydinvoimaa. Öljyputket ja kivihiiltä tai maakaasua käsittelevät laitokset aiheuttais vaurioituessaan lisää käsittämättömiä katastrofeja. Lopputulema on siis se, että kaikkia ydinsodan todellisia vaurioita ei voi edes etukäteen ennakoida. Se miltä meidän maailma näyttäis ydinsodan jälkeen selviää pelkästään yhdellä keinolla ja mulla ei ainakaan oo minkäänlaista mielenkiintoo ottaa siitä selvää.