Dokumenttiprojekti: Karkotetut скачать в хорошем качестве

Dokumenttiprojekti: Karkotetut

KARKOTETUT on värikäs seurantadokumentti lähiönuorten selviytymiskamppailusta. Siinä seurataan kahden Vesalassa asuvan perheen ilon ja surun täyteistä elämää vajaan vuoden ajan. Timi, kolmekymppinen romani, on perustanut Vesalan nuoria varten monikulttuurisen salibandy-joukkueen, jonka tarkoituksena on pitää nuoret poissa kadulta. Dokumentissa seurataan Timin vaikeata työtä nuorten parissa. Elokuvan päähenkilöt Krisse ja Ville pelaavat joukkueessa. Krissen ja Villen perheitä yhdistävät toisiinsa ystävyys ja onnettomuuksista pahin - väkivaltainen kuolema. Vesala on Helsingin metron päätepysäkki idässä. Se on 1970-80 -luvuilla rakennettu lähiö metsän keskellä. Yli puolet asunnoista on kaupungin vuokrataloja. Vesala on tyypillinen esimerkkitapaus lähiöstä, jossa ongelmat ovat tiivistyneet pienelle alueelle. Kaupungin vuokratalot on rakennettu tiiviiksi rykelmäksi ja niissä asuu paljon yksinhuoltajia, alkoholisteja ja siirtolaisia. Vesalassa on edustettuna 26 eri kansallisuutta; lähiön asukkaista yli kymmenen prosenttia on ulkomaalaisia, heistä suurin osa venäläisiä. On vaikea sanoa, kumpi on vaikuttanut enemmän asukkaiden valikoitumiseen: halvat vuokrahinnat vai kaupungin asuntojenjakopolitiikka. Ilmeistä kuitenkin on, että samoille alueille pyritään sijoittamaan samankaltaiset asukkaat. Työttömyys on pahinta juuri lähiöissä. Laman myötä kuilu hyvien ja huonojen asuinalueiden välillä on syventynyt entisestään. Asuinalueet kurjistuvat ihmisten mukana, samalla laskevat alueella olevien omistusasuntojen hinnat ja asukkaat valikoituvat entisestään. Nukkumalähiöille on tyypillistä, että ne on alunperin rakennettu yösäilöiksi työtätekevää väestöä varten. Alueille on rakennettu nopeat kulkuyhteydet helpottamaan työssäkäyntiä, mutta samalla on unohdettu, että asukkaat viettävät lähiöissä myös vapaa-aikansa, saati sitten kaikki päivänsä työttömänä ollessaan. Lähiöissä ei ole juuri harrastusmahdollisuuksia karaokea ja kaljanjuontia lukuun ottamatta. Vaikka monet lähiöt vastaavat asukasluvultaan pieniä kaupunkeja, niistä puuttuu liian usein julkiset palvelut, kuten kirjastot, uimahallit ja urheilutilat. Kuvaavaa on, että suomalaisista lähiöistä löytyy yleensä viisi kaljakuppilaa yhtä ruokakauppaa kohti. Nuorisoa varten lähiöihin rakennettiin 80-luvulla nuorisotaloja. Tänä päivänä ne toimivat lähinnä lasten iltapäivähoitopaikkoina. Nuoriso, 14-20 -vuotiaat, eivät niissä viihdy, koska nuorisotalot toimivat valitettavan usein työntekijöidensä ehdoilla, eivätkä vastaa nuorten omia tarpeita. Nuorisotyöntekijät tuntuvat luovuttaneen jo aikapäiviä sitten - on helpompaa antaa kaljalle haiskahtavalle nuorelle ’’porttarit’’, kuin yrittää keskustella tämän kanssa siitä, miksi hän on kännissä maanantaipäivänä. Nuorten turhautuneisuuden ja pahoinvoinnin on purkauduttava jollakin tavoin. Lähiönuorten suurin vitsaus on tänä päivänä huumeet. Niitä on saatavilla kaikkialta, rahalla tai velaksi. Huumediilereiksi ryhtyminen on nopea tapa tienata rahaa ja nostaa statustaan kavereiden silmissä. Vesalassa on sadan metrin mittainen kadunpätkä, jolta on saatavissa kaikki huumausaineet diapameista heroiiniin. Kokeilut aloitetaan yhä nuorempana, pahimmillaan 10- ja 11-vuoden iässä. Aloittaminen on luonnollista kun myös isot veljet ja siskot käyttävät. Suurin ongelma ei ole sinänsä huumeet vaan niiden mukanaan tuoma väkivalta, velkakierre ja kiristäminen, joka pakottaa nuoret varastamaan ja myymään. Vesalasta on kuollut parin viime vuoden aikana seitsemän poikaa luoteihin. Osa oman käden kautta ja loput väkivallan uhreina. Tämän päivän Vesalassa voi nähdä monen suomalaisen lähiön tulevaisuuden: siellä kohtaavat korkea työttömyys, (entisen?) hyvinvointiyhteiskunnan väliinputoajat ja meille uudet, vieraat kulttuurit. Tähän asti väestörymien rinnakkaiselo on ollut suhteellisen rauhallista - on kuitenkin mahdollista, että jos lähiön surkeat työttömyysluvut eivät parane ja köyhyys syvenee, niin alueella syntyy konflikteja ja meitä odottaa aikapommi. Ohjaaja: Visa Koiso-Kanttila. Tuotanto: Epidem ja TV 2 Dokumenttiprojekti, 1998