Kesävaellus Haltille osa 2: Haltin ja Ritnicohkkan huiputukset ja paluu Kilpisjärvelle скачать в хорошем качестве

Kesävaellus Haltille osa 2: Haltin ja Ritnicohkkan huiputukset ja paluu Kilpisjärvelle

Oltiin mukana asiakkaina @wildadventuresnorth järjestämällä Kesävaelluksella Haltille ja tämä on vaelluksen ensimmäinen osa (kolme ensimmäistä päivää). Päivien kulku on kuvattu alle ja videolla on sitten tapahtumat kerrottu videon muodossa. Päivä 4: (Pitsusjoki - Haltin varaustupa 8,9 km, nousua 257 m, n. 5,5 tuntia ja nousu Haltille ja takaisin 6 km, nousua 405 metriä, n. 4 tuntia) Hieman katkonaisten yöunien jälkeen herättiin täysin pilvettömään aamuun Päivän ensimmäinen asia oli Pitsusjoen ylitys. Petteri näytti, miten kovimmassa virrassa liikutaan (poikittain). Myös rinkan vyöt jätettiin auki. Petteri roudasi muutaman rinkan ja kaikki pääsivät yli kunnialla. Ylityksen jälkeen Petteri opasti meille kartan lukua ja kompassin käyttöä. Pian saavuttiinkin päivän toiselle ylitykselle. Haasteena oli tällä kertaa Govdajoen ylitys. Lounaan jälkeen lähdettiin kohti Haltin tupaa ja tällä välillä oli aika paljon rakkakivikkoa ja myös lumikenttiä. Haltin tupa sijaitsee Haltijärven rannassa, jossa me päädyttiin nukkumaan teltassa. Haltille nousu on lähes koko matkan kivien yli hyppimistä, mutta huipulle päästiin ja maisemat olivat upeita. Haltin huipulta palattiin takaisin tuvalle, jossa syötiin tuvassa ja käytiin lyhyesti pulahtamassa. ”Spa-osaston” vesileikeistä voinut nauttia pitempäänkin, mutta hyttysiä oli aivan liikaa. Päivä 5: Haltin varaustupa - Pitsusjärven varaustupa ja matkalla Ritničohkkan huiputus 12 km, nousua 436 m, n. 6,5 tuntia Oltiin sovittu, että lähdetään liikkeelle Haltilta vasta klo 12, koska silloin varaustupa pitää olla tyhjä. Tämä mahdollisti sen, että muutama ryhmästämme ehtivät käydä Haltin huipulle, koska he eivät lähteneet sinne edellisenä iltana. Liikkeelle lähdettiin pitkin Govdajoen vartta kohti Pitsusjärven varaustupaa. Ensimmäisellä lounastauolla piti valita lähteekö huiputtamaan Ritničohkkan, joka on Suomen korkein tunturihuippu. Rinkat piilotettiin tunturin alle kivikkoon ja lähdettiin huiputtamaan. Ritničohkkan huiputus on paljon helpompi kuin Haltin huiputus, koska kivikkoa on vähemmän. Matkalla oli myös upea arviolta 300 metriä pitkä lumikenttä. Lopulta päästiin jatkamaan matkaa kohti Pitsusjärven varaustupaa. Reittihän sinne menee kalottireittiä pitkin. Matkalla nähtiin hieno putous.Todennäköisesti tähän vaikutti kaksi huiputusta, jotka oli tehty melko lyhyeen aikaväliin. Mutta perille päästiin ja mentiin tyytyväisenä nukkumaan tällä kertaan tupaan. Päivä 6: Pitsusjärven varaustupa - Kuonjarjoen varaustupa 21,5 km, nousua 759 m, n. 10,5 tuntia. Päivä käynnistyi Pitsusjärvellä hyvin tuulisena ja puolipilvisenä. Liikkeelle lähdettiin klo 9, koska edessä oli pisin päivä tähän menessä. Reittihän meni koko päivän kalottireittiä pitkin, joten suunnistamisen vaikeutta ei ollut. Ensimmäinen tauko pidettiin Pitsusjoen varressa ja ryhmässä oli hyvä henki päällä. Seuraava pysähdys pidettiinkin upea Pitsuskönkään kohdalla. Jatkettiin eteenpäin ja tuuli yltyi entisestään eli Petterin mukaan alkoi olla ”normaali” keli käsivarressa. Pahin tuuli sattui Vuomakasjoen ylittävän sillan kohdille. Seuraava tauko pidettiin Meekojärven rannassa. Tämä Meekonlaakso oli kyllä hieno paikka. Meekonjärveltä reitti lähti nousemaan pikku hiljaa ylöspäin. Matkalla nähtiin Bierfejoen hieno koski Loppumatka mentiin rauhallisesti kalottireittiä pitkin tallustellen Lopulta Kuonjarjoen tupa tuli vastaan. Se muuten näkyy vasta noin 100 metriä ennen kuin ollaan perillä. Kuonjarjoella koko ryhmä yöpyi tuvassa. Päivä 7: Kuonjarjoen varaustupa - Kilpisjärvi 21,5 km, nousua 309 m, n. 9,5 tuntia eli paluu sivistyksen pariin Päivä käynnistyi aikaisin aamulla. Kuonjarjoen tuvassa ja liikkeelle lähdettiin jo klo 8. Reitti meillä meni pitkin kalottireittiä kohti Kilpisjärveä. Lähdön jälkeen reitti lähti nousuun ja ensimmäinen tauko pidettiin, kun nousu alkoi helpottamaan. Maisemat taaksepäin olivat nytkin mahtavat. Tauon jälkeen reitti alkoi pikku hiljaa laskemaan kohti Saarijärveä. Saarijärveä ennen ja jälkeen oli kyllä ehkä koko reissun ärsyttävin osuus. Kivikkoa, pehmeätä, kivikkoa. Saarijärven uudella autiotuvalla pidettiin lounastauko. Lounastauon jälkeen tauotettiin kulkemista entistä useammin ja Saanan hahmo erottui maisemasta koko ajan suurempana. Lopulta päästiin perille Kilpisjärven luontokeskukselle. Illalla käytiin vielä meidän hienon vaellusryhmän kanssa yhteisellä illallisella. Tähän oli hyvä päättää tämä yhteinen hieno kokemus! Laitahan kommenttia ja tykkäys videoon, jos siltä tuntuu. Ja meidän mukaan pääsee parhaiten tilaamalla kanavan. Tämäkin video katsottavissa 4K-tarkkuudella! ❤️Tilaa kanava:    / @elaretkessa   📷 Kuvia retkiltä löydät Instagramista:   / @elaretkessa   #halti #vaellus #hiking #trekking #kilpisjärvi #saana #wildadventuresnorth #100kmchallenge #retki #ulkonaperillä #hikingfinland #hikinginfinland #lapland #laplandfinland #seikkailu #wilderness