CMX - Rautakantele (cover) скачать в хорошем качестве

CMX - Rautakantele (cover)

Kalevalan päivän kunniaksi ja helmikuun coverina versioin kappaleen "Rautakantele", joka on julkaistu alun perin 1995 CMX:n samannimisen albumin avausraitana. Kappaleen viimeisessä kertosäkeessä löydän kurkustani pienen örinähevarin, jota aivan säikähdän! Kalevalan päätösruno kertoo Marjatasta, joka paimenessa ollessaan kuulee mättäältä huhuilevan puolukan, poimii sen suuhunsa ja tulee siitä neitseellisesti raskaaksi. Raskaus herättää ihmisissä paheksuntaa, koska Marjatta on naimaton nainen. Marjatta synnyttää poikalapsen hevostallissa. Pian synnytyksen jälkeen vastasyntynyt katoaa, mutta löytyy lopulta suolta hengissä. Kotiinpalattuaan kukaan ei kuitenkaan suostu kastamaan poikaa ja antamaan hänelle nimeä ennen kuin hänen alkuperänsä on tutkittu. Tutkijaksi ja tuomariksi kutsutaan vaka vanha Väinämöinen, joka muina miehinä julistaa: "Kun lie poika suolta saatu, / maalta marjasta si'ennyt, / poika maahan pantakohon, / marjamättähän sivulle, / tahi suolle vietäköhön, / puulla päähän lyötäköhön!" Tällöin vastasyntynyt ("poika puolikuinen") puhkeaa puhumaan ja räppää Väinämöiselle takaisin: "Ohoh sinua, ukko utra, / ukko utra, unteloinen, / kun olet tuhmin tuominnunna / väärin laskenna lakia! / Eipä syistä suuremmista, töistä tuhmemmistakana / itseäsi suolle viety / eikä puulla päähän lyöty, / kun sa miesnä nuorempana / lainasit emosi lapsen / oman pääsi päästimeksi, / itsesi lunastimeksi. / Ei sinua silloinkana, / eip' on vielä suolle viety, / kun sa miesnä nuorempana menettelit neit nuoret / alle aaltojen syvien, / päälle mustien mutien." Tämän battlen seurauksena kylän Ukko kastaa Marjatan pojan Karjalan kuninkaaksi, josta ikiaikaisen valtansa menettänyt Väinämöinen vetää herneen nenäänsä ja päättää lähteä litomaan häpeä taakkanaan "venehellä vaskisella, / kuutilla kuparisella / yläisihin maaemihin, / alaisihin taivosihin". Poislähtiessään Väinämöinen kuitenkin uhoaa vielä kerran palaavansa. Tämä Väinämöisen paluu nykyaikaan kehystää "Rautakantele" -kappaletta. RAUTAKANTELE Monta vuotta myöhemmin kun tulet matkoiltasi olenko pitänyt sanani olenko saanut sen hauenleuan vai olenko kaatunut onnettomuuksiin haiseeko henkeni pelolta Anna minun laskea käteni vielä kun ehdin kun se vielä tuntuu ihmisen elämältä annan minun huokua haavetta Lävistä minut tässä opeta minulle nöyryys pujota minuun kielet soita säveleni Metsän väki on kaupungissa sokea perkele sen tänne johti antoi lapion käteen pani kaivamaan hautaa ikävyydelle muistomerkkiä Maakuopissa höyryää runonjalat valtateillä etenee projektit tuhoon ja kadotukseen jota voitoksi kutsutaan minä kutsun kutsun kutsun sinua matkaltasi (Sanat & sävel A.W. Yrjänä)