Te Araroa päivä 52 скачать в хорошем качестве

Te Araroa päivä 52

Päivä 52, 27.1.2025, 8km/5h Tänään pääsin vihdoin ylös vuorille kosteasta jokilaaksosta! Mutta ei tullut maisemat ilmaiseksi, polku lähti nousemaan suoraan tuvan takaa ja ensimmäiset kaksi tuntia kiipesin metsässä. Polku nousi järven rannalta 500 metristä Cedric-vuorelle 1500 metriin 2,6 kilometrin matkalla. Siinä oli aamujumppa 🙈 metsänraja tuli vastaan vasta 1400 metrissä, pidin siinä taukoa ja lisäsin vaatetusta. Lämpötila tipahti kovasti, tuuli yltyi ja ilmassa alkoi leijailla lumihiutaleita! Tuli jotenkin kotoisa olo 😍 Cedriciltä oli reilu neljän kilometrin harjannekävely Angelus-tuvalle, joka sijaitsi 1650 metrissä samannimisen järven rannalla. Jälleen tämän vaelluksen ehdottomasti upeimpia pätkiä! 💕 Välillä aurinko paisteli ja välillä taas lumihiutaleet lensivät vaakasuorassa. Polku oli aika mukava, Waiau-solan jälkeen voisi suorastaan sanoa että helppokulkuinen 😅 oli muutamia kiipeilyllisiä pätkiä ja vähän lohkareikkoa, mutta niistä pääsi oikein hyvin. Tämä osiohan ei ole osa virallista Te Araroa -reittiä, vaan tämä on minun oma vaihtoehtoreitti, koska vuoret ❤️ Te Araroa kulkee samaan suuntaan tuolla alhaalla laaksossa. Ja tämä Angelus-tupa sitten, se vasta upealla paikalla onkin! Ympärillä on pienet vuorenseinät pahimmilta tuulilta suojaamassa ja tuo järvi on kerrassaan upea! Olin tuvalla jo puoli yhden aikaan, ja hetken harkitsin jo jatkaisinko jo tänään St Arnaudiin. Olisin hyvin ehtinyt sinne tänäänkin, mutta olin varannut petipaikan tuvasta ja täällä yöpymistä olin kovasti odottanut. Joten tietysti jäin! Tämä on samalla vähän kuin hyvästien jättäminen eteläsaaren vuoristoerämaille, enkä halua kiirehtiä 🥹❤️ luulen että seuraava etappi ei tule olemaan enää tätä samaa. Nämä on kyllä olleet upeita erämaita, minkä poikki olen saanut kulkea ❤️ Repussa oli ylimääräistä ruokaa, joten söin kaksi lounasta ja join kaakaot päälle. Sen jälkeen simahdin punkalle ja nukuin jälleen kahden tunnin päikkärit, parasta 🤗 Heräilin kun tupaan alkoi saapua etelää kohti käveleviä Te Araroa -vaeltajia. En ollut nähnyt muita Te Araroalaisia moneen päivään ja olikin tosi mukava vaihtaa vaellustarinoita kahvikupposen ääressä. Tuvalle valui illan mittaan muutakin porukkaa ja tupa taisi tulla lähes täyteen. Iloinen puheensorina täytti keittiö/hengailutilan, mutta erillään olevissa makuuhuoneissa oli rauhallista. Kävin pienellä iltakävelyllä katselemassa vielä maisemia ja sitten vetäydyin punkkaani äänikirjan pariin. Olin ollut tuvalla ensimmäisten joukossa ja päässyt valitsemaan punkan ikkunan vierestä, joten oli ihana tuijotella tuulessa liplattavaa järveä ja sen takana kohoavaa vuoren seinää unta odotellessa.