У нас вы можете посмотреть бесплатно Höyryveturi Hv1 555. Esittely ja kääntö kääntöpöydällä. Maailman rautatiet 200v. Osa 3. или скачать в максимальном доступном качестве, видео которое было загружено на ютуб. Для загрузки выберите вариант из формы ниже:
Если кнопки скачивания не
загрузились
НАЖМИТЕ ЗДЕСЬ или обновите страницу
Если возникают проблемы со скачиванием видео, пожалуйста напишите в поддержку по адресу внизу
страницы.
Спасибо за использование сервиса ClipSaver.ru
Kääntöpöytä ja veturi Hv 1 "Prinsessa" on pääosassa. Tekstitykset kannattaa laittaa päälle. Maailman rautatiet 200v tapahtuma Suomen Rautatiemuseolla. Rautatieliikenne alkoi Iso-Britanniassa 27.9.1825 Stocktonin ja Darlingtonin välillä. --‐‐ Tekstityksen tiedot veturista: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hv1 ---- Jos tilaat kanavani saat ilmoituksen kun julkaisen lisää videoita - Se ei maksa mitään, se on ilmaista !: https://www.youtube.com/c/MarkkuAlama... ---- TIETOA VETURISTA Höyryveturi Hv1: Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hv1) Hv1 (ennen vuotta 1942 H8) on Valtionrautateiden käytössä ollut matkustajajunien vetämiseen tarkoitettu höyryveturi. Junapainojen kasvaessa 1910-luvun paikkeilla kävivät vanhemmat veturisarjat (kuten Hk-sarjat) liian heikkotehoisiksi, joten Valtionrautatiet suunnitteli uudenaikaisemman ja tehokkaamman veturisarjan hankkimista. Syntyi H8-sarja, joka valmistettiin kokonaan kotimaassa Tampellan ja Lokomon konepajoilla. Ensimmäiset 12 veturia valmisti Tampella vuoden 1915 syksyyn mennessä. Nämä veturit numeroitiin järjestykseen 545-556. Tämä tilaus viivästyi hieman ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman raaka-ainepulan vuoksi ja ne valmistuivat noin puoli vuotta myöhässä. Myöhemmin Tampellalta tilattiin 18 veturia lisää. Ne toimitettiin loppuvuodesta 1915 ja alkuvuodesta 1916. Ne saivat numerot 557-574. Lokomon konepaja rakensi 12 uutta veturia, jotka valmistuivat vuosina 1920-1921 ja ne saivat numerot 575-578. Loput veturit saivat poikkeuksellisesti numerot 648-655. Veturit 545:sta 563:een oli valmistuessaan tarkoitettu hiililämmitteisiksi ja 564:sta 578:iin sekä 648:sta 655:een halkolämmitteisiksi. Vetureiden lämmitystapaa vaihdeltiin sen käyttöajan kuluessa useaan otteeseen. Vetureiden suurin sallittu nopeus oli 95 km/t (aluksi 80 km/t vuoteen 1934). Niiden pituus oli 15,814 metriä ja paino käyttökunnossa 88,5 tonnia. Nykyisin ainoa ajossa oleva Hv1 on Suomen Rautatiemuseon omistama numero 555. H8/Hv1-veturissa säilytettiin H-sarjan 4-6-0 perusrakenne, johon kuului kaksiakselinen, kääntyvä ja heilahtava etuteli sekä kolme kytkettyä vetoakselia. Vetopyörät olivat H8-sarjassa edeltäjiään suuremmat. Veturin rakenteisiin kuuluivat levykehys, tulistinkattila, kaksoiskoneisto, mäntäluistit ja Walschaertin (Heusinger) luistikoneisto. Tenderi oli kolmiakselinen. Valaistus toimi aluksi kaasulla, mutta vaihtui myöhemmin sähkötoimiseksi. Sarjaan tehtiin sen käyttöiän aikana lukuisia teknisiä parannuksia ja kokeiluja, erityisesti 1920- ja 1930-luvuilla. Vetureiden akseleita ja runkoa vahvistettiin kestävyyden lisäämiseksi. Lisäksi tehoa ja taloudellisuutta pyrittiin parantamaan kokeilemalla erilaisia lietsoinratkaisuja (vedonparannus), syöttöveden esilämmittimiä ja höyrynkuivaimia. Kaikkiin vetureihin asennettiin myös tehokkaammat ilmapumput.[1] Hv1-veturit olivat käytössä noin viidenkymmenen vuoden ajan. Niitä käytettiin eri puolilla Suomea, kunnes dieselveturit syrjäyttivät ne 1960-luvun puolivälissä. Hv1-veturit hylättiin vuosina 1965–1967. Veturit 546 ja 576 oli hylätty jo vuosina 1940 ja 1962 törmäyksissä aiheutuneiden vaurioiden takia.[2] Hv1-veturi 553 Turussa 1964 vetämässä pikajunaa. Hv1-sarjasta ovat säilyneet veturit 554, 555 ja 575. Numero 555, joka on saanut yksilökohtaisen lempinimen Prinsessa, oli ajokuntoisena museoveturina vuosina 1995–2000 ja kunnostettiin jälleen ajokuntoon VR:n 150-vuotisjuhlien yhteyteen vuonna 2012.