Ｒｅａｄｙ - Ｔｈｅｙ Ｓａｙ скачать в хорошем качестве

Ｒｅａｄｙ - Ｔｈｅｙ Ｓａｙ

L U E Jos et tykkää Miley Cyrusista nii anteeeeks :D En mäkää mikää suurin fani oo, mutta biisi inspas. Etenki toi instrumentaali alku. Mut en nyt haluu haukkuu ketää laulajana. Oikeesti ihan taitava tapaus ja kyl multa ainaki löytyy respectii sille, Justinille, Robinille yms yms.. Joooooo ja asiaan: Niin siis Readyhän on aina ollu kaikkine koukkupolvinee ja kisakauhuineen sellanen hevonen, joka jakaa mielipiteitä. Ne ihmiset, jotka ei nää siinä mitään muuta ku noi kaks yllä mainittua asiaa sekä ne niin monet muut miinukset, on aina jaksanu jauhaa paskaa siitä, millasen hevosen oon ostanu, miten se ei osaa, ei pysty ja miten mä oon ratsastajana täys nolla blablabla... Mulle on huudettu päin naamaa, että oon eläinrääkkääjä ja kuullu mm. kaverin kautta, kuinka se pitäis tappaa. Siis aikuiset ihmiset härranpiaksut.. -___- ja mä oon hei 16.. ollu 13 ku Reskun sain. (köhöhö eka klippi on koeratsastuksesta ja sehä meni mukavasti päin persuksii, vaik Linda parhaansa mukaa jeesi). Ja siitä asti tätä on jaktunu. Ja oikeestaan niin on ollu aina. Linda tietää, mistä mä puhun.. Se on saanu kuulla sitä samaa paskaa palautetta monet vuodet ennen mua. Enkä nyt ala erittelemään, kuka on sanonu mitäki, koska niitä on niiiiiin monia ja kaikkia en edes nimeltä tiedä. Osa on ihmisiä, jotka on tyylii tullu vastaa kisoissa tai päräyttäny vaa tallinpihaan. Eikä mun mielestä ainakaa sillä ole mitään väliä, kuka ja ketkä tätä paskaa jaksaa jauhaa, ollaan kuitenki jo valmiiks niiden yläpuolella. Tajuuvatpahan ehkä joskus, ettei omaa pientä mieltään kannata jakaa, jos ei edes tiedä mistä puhuu. Ne voi nyt omassa päässään miettiä, että kannattiko. Readyä on kuitenki hoidettu aina asianmukasesti ja se on saanu paljon rakkautta. Ja tottakai, vaikka oon sivuuttanu parhaani mukaan kaikki negatiiviset huomautukset sun muut, niin kyllähän ne satuttaa. Ja satuttaa oikeesti tosi paljon. Kyllä mä niitä oon monesti miettiny, mutta koskaan en oo antanu niiden vaikuttaa siihen, miten mä toimin, ratsastan tai hoidan hevosta. Ne on lähinnä herättäny meissä sellasta taisteluhenkee, jolla me ollaan näytetty kaikillle.. murr }:) ja saanu mut rakastaa tota koukkupolvista otusta vieläki paljon enemmän. Mä en uskonu, etteikö sitä vois koskaa opettaa kärryille tai että se ei oppis kävelemään maapuommin yli. Se oppi, se pysty, se uskals, sano ihmiset mitä vaan! Sillä on aina ollu noi konkkapolvet, syntymästä asti (iso vauva) eikä ne ole sitä siis haitannu. 150 rataa menny ja hypänny kansallist 125. Mutta sillä on ollu tosiaan pelko sitä kisaamista kohtaan. Ja ihmiset jotka on sen ehkä joskus jossain kisoissa tms nähny nii muistaa sellasen hevosen, joka sekos starttipillistä tai kiels päin estettä. Mulle tultiin kans ekoissa kisoissa sanomaan, että ihan turha Readyllä, se kyllä muistetaan eikä yhtään hyvällä. Ja radan jälkeen kysyttiin, että miks ette mee isompaa. Ööö What?Sitä on luonnehdittu hulluks ja vaaralliseks. Ja sellasen hevosen kanssa me ollaan Lindan kaa eletty ja etenki Linda teki tosi paljon töitä sen esteuran eteen. Ready on ollu tosi tarkka siitä, miten sen kanssa hypätään vai hypätäänkö ollenkaan. Tän käytöksen takii ainaki mulla takoo edelleen takaraivossa, että "mitä jos se poni kieltää, mitä jos se pysähtyy" ku hyppään Lolalla, vaikka se on oikeesti tosi chilli eikä juuri kyttää. Nää jutut jää joskus haittaamaan. Mutta hei kiitos teille ja monelle muulle mun fb-kaverille tai ystävälle nettimaailman ulkopuolella, ollaan saatu mielettömät määrät positiivista palautetta. Ja se on ollu upeeta! :D Hienoa, että on niitä ihmisiä, jotka ei ajattele, että Repsu on iha skitso. Ja näin se on oikeestaan menny ennenki. Toiset näkee siinä vaan ne polvet, kylkiluut ja hylätyt tylokset kisaluettelossa, mutta ne jotka osaa kattoo vähä syvemmälle nii rakastuu tohon hevoseen koko sydämestään. Tää hevonen on muuttanu niin monta elämää. Se ei oo ihan mikään tavallinen. Ei tosiaan. Mut mä en voi avata näitä juttuja täällä tai kerro enempää. Mua ei uskota (; Ne titää, joiden kuuluu.. Ready tulee aina olemaan ainaki mulle ja Lindalle iso osa meidän elämää. Sen kanssa on itketty monet itkut, ollaan kumpiki nukuttu öitä sen karsinan lattialla, saatu kuulla kaikki paska, on ollu onnettomuuksia, sairaalareissuja, vittuuntumista, mut ennen kaikkee sitä syvää luottamusta, jota toi hevonen on meille tarjonnu. Linda totes tossa että "Viimeistään tässä sen huomaa miten tärkeä eläin voi olla ihmiselle, kun itkee niin että ei näe mitä kirjoittaa". Juuuuuuuu :'( Ready on antanu ittestään niin paljon ja vaikka se on nyt jossain kauempana, niin ne osat ei oo ainakaa hävinny musta. Eddus elää aina meidän sydämissä ja kaikissa ihanissa muistoissa. Se on yks miljoonasta ja vielä enemmän. Toista ei oo eikä tuu. Ja hyvä niin.