Te Araroa päivät 29-30 скачать в хорошем качестве

Te Araroa päivät 29-30

Päivä 29 oli mukava lyhyt pyöräily Ohau-järveltä Twizelin pikkukaupunkiin. Reitti oli osaksi asfalttia, osaksi todella hauskaa sorastettua polkua. Nautin aivan täysillä pyöräilystä pitkästä aikaa! Twizelissa kävin tutkimassa urheilukaupan vedenpitävien hanskojen toivossa, mutta ei löytynyt. Toivottavasti huomenna Tekaposta löytyy. Kävin myös jäätelöllä ennen kuin pääsin majoitukseen. Koko kaupunki oli aivan täyteen buukattu ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi mennä hotelliin. Voi voi, joudun taas nukkumaan ihanassa sängyssä ja nauttimaan oman huoneen ylellisyydestä 🤭 Illalla käytiin vielä meidän polkuporukan kanssa syömässä. Claire ja Michelle asuvat pohjoissaarella ja siirtyvät nyt monta sataa kilometriä eteenpäin, joten tuskin näemme enää tämän jälkeen. Vaikka eipä tästä polusta koskaan tiedä, se tuntuu välillä järjestävän ihmisiä yhteen yllättävin kääntein. Päivä 30, 5.1.2024, 🚴53 km/4 h 20min Nautiskelin hotelliaamiaisesta ja pääsin liikkeelle aika myöhään, eli yhdeksältä. Kaikki muut olivat jo lähteneet, olimme kaikki eri majoituksissa. Ei se mitään, vaihteeksi oli tosi hauskaa mennä itsekseen. Melkein heti kun pääsin kaupungista pois, näin kaukaisuudessa upeita lumihuippuisia vuoria ja niitä sain tuijotella puoli päivää. Korkein niistä oli Mount Cook, Uuden-Seelannin korkein vuori, 3724 m. Aivan mielettömän upea! Pääsin aika nopeasti Pukaki-järven rannalle ja pyöräreitistä tuli jälleen superhauska single track, joka mutkitteli järven rantaviivaa mukaillen. Lauleskelin itsekseni ja rallattelin menemään. Kun reitti kääntyi järveltä kohti Tekapon kanaalia, lauleskelu loppui koska edessä oli muutaman sadan vertin nousu. Melkein pääsin pyörällä ylös saakka, mutta en aivan. Vähän piti taluttaa. Ylhäällä tapasin Normajeanin, joka oli siellä tauolla. Juttelimme hetken ja jatkoin matkaa. Kanaalin rantaa seurailtiinkin sitten Tekapoon saakka. Siinä oli aivan törkeän pitkiä suoria, mutta tänään meillä pyöräilijöillä oli onnea, sillä saimme harvinaisen etelätuulen eli pääsimme ajelemaan pienessä myötätuulessa. Yleensä tuulet ovat kuulemma pohjoisesta ja puhaltavat jopa 95 km/h. Siinä tuulessa olisi kyllä itku tullut 😅 Matkalla olikin muutamia varoituskylttejä kaikista tuulisimmissa kohdissa. Tekapo tuli vastaan melko helposti. Vähän piti huokailla kuoppaisilla soratiepätkillä, ensimmäistä kertaa pyörän selässä kuukausiin ja ilman pehmustettuja pyöräilyhousuja 🙈 Normajean saapui paikalle melkein yhtä aikaa minun kanssa ja Sammy oli viilettänyt tänne jo reilusti ennen meitä. Kävimme tutkimassa Tekapon urheilukaupan ja onnistuin löytämään vedenpitävät hanskat. Kuorirukkasia toivoin, mutta niitä ei ollut, mutta nyt on kuitenkin jotain enemmän sormia lämmittämään. Vesisade, tuuli ja alle 10 asteen lämpötilat ylhäällä vuorilla on tosi kylmä yhdistelmä 🥶 ensi viikolle on lupailtu yölämpötilojen tipahtavan lähemmäs nollaa. Huomenna päästäänkin sitten taas kävelemään, edessä on neljän päivän etappi Rangitata -joelle. Rangitata on paljon Ahuriria isompi joki ja virallinen Te Araroa reitti ei menekään joen yli, vaan ohjeissa käsketään kiertää sillan kautta. Koska kiertoreitti ei kuulu viralliseen polkuun, olemme järjestäneet itsellemme kyydin joen ohi. Jenny ja Steve tulevat hakemaan meidät sieltä missä polku saapuu tielle, majoittavat meidät farmilleen joka on lähettyvillä ja seuraavana päivänä kuskaavat joen toiselle puolelle. Mukavaa päästä taas pois kaupungista!! Ylihuomenna mennään myös Te Araroan korkeimman kohdan, Stag Saddlen yli!