Savupirtti ja sen lämmitys, esimerkki "köyhän" savupirtistä. the finnish smoke house скачать в хорошем качестве

Savupirtti ja sen lämmitys, esimerkki "köyhän" savupirtistä. the finnish smoke house

Tekijä Jari J Tuomisto. Savupirtti ei ollut savusauna, vaan tulen ja ladotun, myöhemmin muuratun, tulipesällisen piiputtoman kivikasan avulla lämmitettävä asuinsija. Savupirtistä tuli yleinen asumismuoto laajalla suomen niemimaalla sen jälkeen kun sen erämaat asutettiin pysyvämmin 1500 - luvun puolivälistä lähtien. Tuolloin Kustaa Vaasa antoi luvan perustaa tiloja sisämaan eränkäyntialueille. Tämä "asuttamislupa" pakotti metsästys-, kalastus-ja paimentolaiselinkeinoja harjoittavien saamelaisten väistymisen yhä pohjoisemmaksi. Uudisraivaajien elinkeinoina olivat karjanhoito sekä sen ohessa kaski-ja peltoviljely. Nämä elinkeinot vaativat paikallaan pysymistä, koko perheen ja suvun osallistumista sekä asumista läpi vuoden kiinteässä asuinsijassa niin lämpiminä kuin kylminä aikoina. Erämaiden uudisasukkaat rakensivat tuolloin perheilleen asuinsijaksi lämmitettäviä savupirttejä. Savupirtin lämmityksen lähteenä oli alkuaikoina savukiuas ja myöhemmin -uuni. Savupiippua ei vielä ollut. Pirttiä lämmitettäessa savu levisi vapaana sisätiloihin. Jos pirtti saatiin rakennettua tarpeeksi korkeaksi, pystyivät asujat olemaan sisällä. Esimerkiksi perusteellisesti rakennetussa noin 5 metrin korkeassa pirtissä savu oli niin korkealla, että asujat pystyivät olemaan seisten sisätilassa lattialla. Pienessä ja matalassa pirtissä savu laskeutui lattiarajaan saakka. Savu poistui pirtistä räppänän jatai lakeistorven kautta. Savun hälvettyä tupa oli lämmin koko päivän. Savupirttien rakenne ja koko sekä järjestys riippuivat usein rakentajan varallisuudesta, taidoista ja materiaalin saatavuudesta. Savupirttejä oli monenlaisia. Esimerkiksi Samuli Paulaharju kuvaa köyhiä kaskiviljelijöitä savupirtissään: "... Mökki on pyöreistä puista vain kömpelösti kyhätty, kelleskattoinen, epätasanurkkainen pöksä. Karkea maakivinen kiuas oviloukossa työntää haikujansa sisään, leveä makuulava on kiukaan ja peräseinän välissä ja makuulavan alla paljas 'perämaa', katossa reppänä ja seinässä pikkuruinen nokinen ikkuna. Eläjinä on pirtissä työn uuvuttama raataja-pari sekä joukko kuihtuneita lapsia. Kovin vähän turvaa antavalta näyttää pirtti, ankaralta musta metsä, kovalta kantoinen kivikkoaho, milteipä toivottomalta raatajien taistelu armotonta korpea vastaan..." Savupirtti oli sen kehittyneemmän version savutuvan kanssa yleisin asumismuoto suomen niemimaalla aina 1800 -luvulle asti. Savupirtin lämmittäminen oli siinä asuville joskus tuskallista. Kaisa Kyläkoski kertoo lämmittämisestä Sukututkijan loppuvuosi -sivuillaan näin: "Heti tulen sytytyksen jälkeen huone täyttyi savusta ja katon räppänä avattiin vasta noin kolmen tunnin jälkeen kun tuvan lämpötila oli noussut 40 ja 50 asteen välille. Lämmityksen aikana ainoa hengityspaikka tuvassa oli lattia ja noin metri siitä ylöspäin. Paikallaolijoiden oli istuttava lattialla ja kävellessään kumarruttava voimakkaasti." Savupirteissä asuminen oli hyvin yleistä vielä 1800 -luvulla ja osassa maata aina 1900 -luvun alkuun saakka. Miten savupirtti lämmitettiin? Niissä asuttiin kesäkuumat ja jopa -35 asteen talvipakkaset. Minkälainen niiden rakenne oli, jotta tämä oli mahdollista? This videoclip associated with my blog site's "Mennyt ei ollutkaan mustavalkoinen" '' Past was'nt only black and white''. I write articles on the history of Finnish ordinary people and their way of living in those days. Here is link to my sites https://tuomjari.wordpress.com and to the whole article https://wp.me/p5lBK3-1dA Tätä videota saa käyttää, muttei muuttaa, ei kaupallisessa merkityksessä ja tarkoituksessa. Muut esittämisen käyttölupa-asiat kuten "kaupalliset" on sovittava tekijän kanssa (commercial permission by asking and make a deal): Yhteys Jari Tuomisto, tuomjari at gmail.com