Matkamiehen mieli palaa, Virsi 621 скачать в хорошем качестве

Matkamiehen mieli palaa, Virsi 621

Virsi 621 1. Matkamiehen mieli palaa kauas kotiin rakkaaseen. Sielunikin päästä halaa määränpäähän taivaaseen. Kaipaan isänmaahan, minne Jeesus kulki edellä. Kerran pääsen rauhaan sinne näistä kuolon siteistä. 2. Kuinka yössä rientää aika, milloin lähtökello lyö? Riemu valtaa mielen, vaikka vielä hetken jatkuu yö. Joudu, Ylkä taivaallinen, nouda häihin Karitsan seurakunta uskollinen, ikävöivä morsian. 3. Itsessäni olen kyllä kurja, köyhä syntinen, mutta Yljän puku yllä olen lumivalkoinen. Olen puhdas, kaunis lilja Mestarini tarhassa, olen taivaan kypsä vilja armostansa suuresta. 4. Taivaan riemu sydämeni täällä niin jo vallatkoon, etten uuvu matkalleni enkä joudu turmioon. Taivaassa ei myrsky pauhaa eikä synti turmele, täyttä autuutta ja rauhaa siellä aina nautimme. 5. Sydämessä soi jo ääni taivaan kiitossävelten. Toivossa nyt nostan pääni, uutta maata tähyilen. Uutta virttä Karitsalle siellä sitten veisataan, ylistystä Jumalalle väsymättä milloinkaan. Ruotsissa 1781. Suom. 1786. Säk. 12 uud., säk. 35 Simo Korpela 1913. Uud. Niilo Rauhala 1979.