Te Araroa päivä 58 скачать в хорошем качестве

Te Araroa päivä 58

Päivä 58, 2.2.2025, 25km/10h Sade taukosi yöksi ja teltassa oli oikeastaan aivan hyvä. Ympärillä oleva metsä piti kondensaation kurissa, vaikka ilmankosteus olikin aikamoinen. Tunsin kropassa edeltävien päivien rasituksen, lihaksia särki ja nukuin huonosti. Heräilin neljän aikaan, ja viideltä viimein luovutin ja aloin aamupalan laittoon. Vedin eilisestä märät vaatteet niskaan ja seitsemältä olin jo liikkeellä. Tihkusade oli alkanut aamulla uudestaan ja pilvet peittivät edelleen näkymät. Lähdin pian nousemaan viimeiselle Starveall nimiselle huipulle. Pienikin nousukulma sai päänsäryn aikaan ja lihakset tuntuivat tosi voimattomilta. Homma eteni, mutta hitaan tuntuisesti. Pysähdyin sumun keskelle Starveallin huipun lähettyville ja huomasin taas puhelimessa kenttää. Suomessa ei ollut vielä liian myöhä, joten soitin Eerolle. Puhelu piristi kovasti ja sen aikana pilvetkin väistyivät! ❤️Laskeuduin alas Starveallin tuvalle ja kuivattelin pihalla auringonpaisteessa kamppeita. Lämpö tuntui mahtavalta 🥰 Matkalla alas olin pysähtynyt juttelemaan toiseen suuntaan kulkevan naisen kanssa, ja hän kertoi että loput pari päivää etapista olisi melko uuvuttavaa, mutaista, jyrkkää ja vaikeakulkuista joenvartta alhaalla laaksossa. Se auttoi tekemään päätöksen siitä että tämä etappi oli nyt nähty. Seuraavalta tuvalta olisi mahdollista kävellä alas vuoriston länsipuolelle ja sieltä pääsisi liftaamalla tai bussilla Nelsonin kaupunkiin. Jatkoin siis polkua laskeutuen vielä seuraavalle tuvalle, Hacket hutille, jossa olin jo vähän ennen kahta, vaikka pysähdyin matkalla jokeen uimaankin. Oli pakko, kun oli niin kutsuva, sorapohjainen uintisuvanto 💕 jokivesi ei muuten enää ole jääkylmää, vaan sellaista sopivan viileää kuumaan päivään 🤗 Hacket hutilla sanoin Te Araroalle heipat hetkeksi ja iloisissa tunnelmissa marssin vajaa 7 km alas parkkipaikalle. Siitä olisi vielä noin 15 km Richmondiin, mistä menisi bussi Nelsoniin. Lähdin kävelemään tietä pitkin, liikennettä ei ollut paljoa ja tunnin aikana ohi ajoi kolme autoa, joista yksikään ei pysähtynyt. Päätin että turha kai yrittää liftata ja seuraavalle autolle en enää nostanut peukkua. Mutta autopa pysähtyi silti ja kysyi haluanko kyydin, tottakai! 🙏 Pääsin lähes Richmondiin saakka, ehkä puoli tuntia vielä kävelyä ja sitten hetki bussin odottelua. Siinä odotellessa etsin majoituksen seuraaville parille yölle. Rasituksen huomasi vasta, kun pääsin bussiin istumaan. Tai oikeastaan todellisuus iski siinä kohtaa, kun 45 minuutin bussimatka oli ohi ja nousin ylös, pääsin hädin tuskin enää kävelemään kun lihakset meni niin jumiin 🙈 nyt siis lepoa ja ruokaa 🥴