Tarina Sanna ja Jani скачать в хорошем качестве

Tarina Sanna ja Jani

Sanna ja Jani Sanna oli juuri palannut suomen kielen kurssiltaan kotiin. Hän oli väsynyt, mutta myös toiveikas. Kurssi oli ollut haastava, mutta hän tunsi edistyvänsä. Hän halusi kovasti oppia kieltä, jotta voisi paremmin sopeutua elämään Suomessa ja kommunikoida Janin perheen ja ystävien kanssa. Kun hän astui olohuoneeseen, hän huomasi, että Jani ei ollut vielä palannut kotiin töistä. Hän päätti valmistaa illallista odotellessaan. Kun Jani lopulta saapui kotiin, hän oli selvästi uupunut. Hän kävi suihkussa ja tuli sitten illallispöytään, jossa Sanna oli jo kattanut aterian valmiiksi. Jani: "Kiitos, Sanna. Tämä näyttää hyvältä," Jani sanoi, yrittäen hymyillä, mutta hänen kasvoillaan oli selvä väsymyksen merkki. He söivät hiljaisuudessa, molemmat uppoutuneina omiin ajatuksiinsa. Sanna mietti, kuinka hän voisi pyytää Janilta apua tehtäviensä kanssa. Hän tiesi, että Jani oli väsynyt, mutta hän todella tarvitsi tukea suomen kielen opiskelussaan. Illallisen jälkeen, kun he olivat siivonneet keittiön, Sanna keräsi rohkeutensa ja kääntyi Janin puoleen. Sanna: "Jani, voitko auttaa minua suomen kielen tehtävissäni? Minulla on muutama vaikea kohta, enkä oikein ymmärrä, miten ne pitäisi tehdä." Jani katsoi Sannaa hetken ja huokaisi syvään. Hän rakasti Sannaa, mutta hän tunsi itsensä niin väsyneeksi, ettei jaksanut keskittyä enää mihinkään. Jani: "Voi Sanna, en tiedä... Olen todella uupunut tänään. En ole mikään kieliopettaja. Ehkä voisit kysyä opettajaltasi huomenna?" Sannan sydän muljahti pettymyksestä. Hän oli odottanut Janin apua, mutta tämä ei tuntunut ymmärtävän, kuinka tärkeää se oli hänelle. Sanna: "Mutta Jani, minä tarvitsen apuasi. Tämä on minulle todella vaikeaa, ja tunnen olevani hukassa näiden tehtävien kanssa," Sanna sanoi, hänen äänensä särkyi hieman. Jani näki Sannan ahdistuksen, mutta hän ei tiennyt, miten auttaa. Hän itse tunsi olonsa avuttomaksi, koska hän ei ollut koskaan ollut hyvä opettamaan tai selittämään asioita. Jani: "Ymmärrän, että tämä on sinulle tärkeää, mutta en tiedä, miten voisin auttaa. Minä en ole hyvä tässä, ja pelkään, että vain sekoitan sinut enemmän," Jani sanoi, yrittäen olla rehellinen, mutta hänen sanansa kuulostivat kylmiltä. Sanna tunsi suuttumuksen nousevan sisällään. Hän ei halunnut riidellä, mutta hän ei myöskään voinut hillitä itseään. Sanna: "Miksi et edes yritä? Sinä olet suomalainen, ja suomi on äidinkielesi. Eikö sinulla ole mitään halua auttaa minua sopeutumaan tänne? Tuntuu, että joudun taistelemaan yksin kaiken kanssa," Sanna huudahti, ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Jani säikähti Sannan tunteenpurkausta, eikä hän oikein tiennyt, mitä sanoa. Hän tunsi itsensä syylliseksi, mutta myös hämmentyneeksi. Jani: "En halua, että tunnet olevasi yksin. En vain tiedä, miten voisin auttaa. Tämä on minullekin uutta, ja olen vain niin väsynyt," Jani sanoi, mutta hän tiesi, että hänen vastauksensa ei ollut tarpeeksi. Sanna kääntyi pois Janiista, yrittäen pidätellä kyyneleitään, mutta ne alkoivat virrata hänen poskilleen. Hän tunsi olonsa niin yksinäiseksi ja turhautuneeksi, että hänen oli vaikea hengittää. Lopulta hän ei voinut enää pidätellä itseään, vaan purskahti itkuun. Sanna: "Miksi kaikki on niin vaikeaa? Miksi minä olen täällä, kaukana kotoa, ja tuntuu, että en saa tukea edes sinulta?" Sanna itki, ja hänen äänensä oli täynnä tuskaa. Jani yritti lohduttaa Sannaa, mutta hän tunsi, ettei hän osannut sanoa oikeita asioita. Lopulta hän vain piti Sannaa lähellään, vaikka tunsi itsensä avuttomaksi. Kun he menivät nukkumaan, Sanna ei saanut unta. Hän makasi valveilla, kyyneleet silmissään, miettien, oliko hän tehnyt virheen muuttaessaan Suomeen. Hän tunsi olevansa niin yksin, vaikka Jani makasi aivan hänen vieressään. Yön pimeys tuntui korostavan hänen pelkojaan ja epävarmuuttaan. Kun aamu koitti, Sanna oli uupunut, mutta hän tiesi, että heidän oli puhuttava tästä asiasta. Hän ei voinut jatkaa tuntematta oloaan näin hylätyksi ja yksinäiseksi. Hän rakasti Jania, mutta hän kaipasi kipeästi hänen tukeaan ja ymmärrystään.