Скачать с ютуб Sotilaat kertovat: Onni Koivu 20 Pr в хорошем качестве

Sotilaat kertovat: Onni Koivu 20 Pr

"Kirma siinä lähettiupseereidensa kanssa katseli tilannetta ja sanoi sitten puhelimeen: Kyllä sieltä miehiä näyttää juoksevan. Hetken siinä keskustelivat, kun Kirman ääni lopulta sanoi: Ryssä on komentopaikassani! Puhelu katkesi." Viipurin taistelu käytiin jatkosodan perääntymisvaiheen aikana 20. kesäkuuta 1944. Se päättyi Viipuria puolustaneiden suomalaisten peräännyttyä lähes kokonaan ilman vastarintaa ja Neuvostoliiton joukkojen vallattua kaupungin. Viipurin puolustustaistelu kesti vain alle viisi tuntia, jonka jälkeen suomalaiset perustivat uuden puolustuslinjan Kivisillansalmen länsirannalle vajaan neljän kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Ylipäällikkö Mannerheim piti Viipurin nopeaa menetystä ”sotahistoriallisena skandaalina”. Neuvostoliiton johdossa se taas otettiin vastaan juhlavasti, esimerkiksi Moskovassa ammuttiin tapauksen johdosta kunnialaukauksia. Yksitoista päivää aikaisemmin aloitettu Kannaksen suurhyökkäys oli Viipurin taisteluun asti ollut menestys, neuvostojoukot olivat edenneet vajaan 100 kilometrin matkan Valkeasaaresta Viipurin lähes keskeytyksettä noin 10–20 kilometrin päivävauhtia. Valtauksen jälkeen Neuvostoliitto jatkoi suurhyökkäystään, mutta se pysäytettiin Talin-Ihantalan, Vuosalmen ja Viipurinlahden taisteluissa. Viipurin puolustuksen nopea luhistuminen aiheutti Suomen sodanjohdossa suurta järkytystä. Kaupungissa taistelleen 20. prikaatin komentajana toiminut eversti Kemppi erotettiin jo kahden päivän kuluttua prikaatinkomentajan tehtävistä ja siirrettiin Kotijoukkojen esikuntaan koulutustarkastajaksi. Ylipäällikkö Mannerheim puolestaan määräsi Kempin sekä II pataljoonaa komentaneen majuri Bäckmanin asetettavaksi syytteeseen Sotaylioikeuteen. Aloitetussa tutkimuksessa Kempin ei kuitenkaan todettu syyllistyneen mihinkään. Hänen virheekseen katsottiin ainoastaan, ettei Kemppi ryhtynyt riittävän tehokkaasti järjestämään uutta puolustuslinjaa kaupungin menettämisen jälkeen. Tuomioksi hän sai 25 vuorokauden arestin. Bäckman sen sijaan vangittiin 10. heinäkuuta kahden kuukauden ajaksi ja lopulta hänet tuomittiin tammikuussa 1945 kahdeksan kuukauden kuritushuonerangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Alkoholiongelmasta kärsinyt Bäckman ampui itsensä vajaata viikkoa myöhemmin. Vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassa Viipuri 1944 sotahistorian harrastaja Eeva Tammi esitti väitteen, ettei Viipuria ollut tarkoituskaan puolustaa. Yleisesti on oletettu, että kaupungin nopea menetys johtui lähinnä vastustajan ylivoimasta ja suomalaisten joukkojen puutteellisesta varustuksesta. Tammen tekemien tutkimusten mukaan oli kuitenkin kolmesta korkea-arvoisesta upseerista koostunut ryhmä, joka oli ylipäällikkö Mannerheimin tietämättä päättänyt luopua Viipurista ilman taistelua. Heihin kuuluivat kenraali Erik Heinrichs, kenraalimajuri Aksel Airo ja eversti Valo Nihtilä. Heidän mukaansa kaupunki oli väärällä puolella Viipurinlahtea, eikä sen puolustamisesta olisi mitään hyötyä. Mannerheimille suunnitelmasta ei kerrottu, koska hän ei olisi sitä kuitenkaan hyväksynyt. Tammi perustaa väitteensä muun muassa kenraali Airon läheisen ystävän sekä tuolloin 15-vuotiaan Erkki Laatikaisen lausunnoille. Laatikaisen isä on kenraali Taavetti Laatikainen, jolle Heinrichs, Airo ja Nihtilä olivat suunnitelmasta kertoneet. Tammen tulkinnoille ei ole pitäviä todisteita, mutta hänen asiaa käsittelevä kirjoituksensa on kuitenkin julkaistu professori Ohto Mannisen ja Suomen Sotahistoriallisen Seuran hyväksymänä. Kuvat SA kuvat Haastattelu Yle Äänitehosteet: Yle Finland / Tehostearkisto