У нас вы можете посмотреть бесплатно Raimo Tuomelan filosofiasta: Ilkka Niiniluoto, Pekka Mäkelä ja Maj Tuomela или скачать в максимальном доступном качестве, видео которое было загружено на ютуб. Для загрузки выберите вариант из формы ниже:
Если кнопки скачивания не
загрузились
НАЖМИТЕ ЗДЕСЬ или обновите страницу
Если возникают проблемы со скачиванием видео, пожалуйста напишите в поддержку по адресу внизу
страницы.
Спасибо за использование сервиса ClipSaver.ru
Raimo Tuomelan filosofiasta. Luonnonfilosofian seuran teemailta 15.4.2025 klo. 17.00-19.45. Tieteiden talo, sali 104. 00:01:56 Ilkka Niiniluoto: Tuomelan kausaalinen sisäinen realismi 01:02:33 Pekka Mäkelä: Kuka oli Raimo Tuomela 01:55:42 Maj Tuomela: Walking and talking in the we mode Ilkka Niiniluoto: Tuomelan kausaalinen sisäinen realismi Raimo Tuomela teki varhaiset työnsä Jaakko Hintikan työryhmässä tieteenfilosofiasta väitöskirjoissa The Application Process of a Theory (Helsinki, 1968) ja Auxiliary Concepts within First-Order Scientific Theories(Stanford, 1969), joissa hän tutki teoreettisten käsitteiden määriteltävyyttä ja niiden käytön metodologisia hyötyjä deduktiivisessa päättelyssä. Nämä tulokset yhdessä tieteellisten selitysten rakennetta koskevien tutkimustensa kanssa Tuomela kiteytti teoksessa Theoretical Concepts (1973) ja Ilkka Niiniluodon kanssa kirjoitetussa teoksessa Theoretical Concepts and Hypothetico-Inductive Inference (1973). Wilfrid Sellarsilta ja Hilary Putnamilta saatujen vaikutteiden pohjalta Tuomela kehitti teoksissa Tiede, toiminta ja todellisuus (1983) ja Science, Action, and Reality (1985) omaperäisen tieteellisen realismin versionsa, ”kausaalisen sisäisen realismin”, jossa hylätään ”annetun myytin” ontologiset, episteemiset ja lingvistiset versiot ja totuus on selittämisen käsitteen avulla eksplikoitava episteeminen käsite. Olemassaoloa koskevat kysymykset ratkeavat parhaiten selittävien tieteellisten teorioiden avulla, sillä scientia mensura –periaatteen mukaan ”tiede on kaiken olevaisen mitta”. Näistä lähtökohdista Tuomela asettui tiukasti puolustamaan tieteellistä maailmankatsomusta, jossa tiede erotetaan pseudotieteistä ja esitieteistä. Tuomelan järjestelmän eroja muihin tieteellisen realismin muotoihin voi löytää hänen ontologiastaan, joka hyväksyy vain kausaalisesti vaikuttavia partikulaarisia yksilöolioita ja hylkää Popperin maailma 3:n abstraktit oliot, sekä episteemisestä totuus-käsitteestä. Myöhemmissä töissään Tuomela ei enää osallistunut debattiin tieteellisestä realismista vaan keskittyi tutkimaan sosiaalisen toiminnan luonnetta. Pekka Mäkelä: Kuka oli Raimo Tuomela Tulen tarkastelemaan Raimo Tuomelaa hänen pitkäaikaisen oppilaansa ja uskallan sanoa kollegansa ja jopa ystävänsä näkökulmasta. Aion melko uskaliaasti sekoittaa henkilökohtaista muistelua tiukemmin filosofiseen sisältöön. Filosofisen sisällön osalta keskityn Tuomelan toiminnan teoriaan, ennen kaikkea sosiaalisen toiminnan teoriaan ja laveammin kollektiivisen intentionaalisuuden filosofiaan, mikä sittemin on tullut tunnetuksi sosiaalisen ontologian nimellä. Oma yhteistyöni ja yhteiset julkaisumme Raimon kanssa liittyvät kollektiviisen toimijuuteen ja vastuukysymyksiin. Nämä olivat Raimon ohjauksessa tekemäni väitöskirjan keskeisiä aiheita. Esitelmäni lopuksi, toivoen ajan riittävän, sanon muutaman sanan siitä, kuinka koen Raimon oppien ja työn jatkavan elämäänsä meidän entisten oppilaiden touhuissa (Raul Hakli, Kalle Miller). Maj Tuomela: Walking and talking in the we mode The central aim of this paper is to try to pin down his own view of the ontological reducibility/irreducibility of the “we-mode,” and where it stands on the continuum of ontological individualism and collectivism. First, I will present relevant key words from his texts. Then, I discuss Raimo’s idea of the top-down structure of the we-mode group that coincides with his view of ontology, as expressed by Keith Sawyer, who notes that strong emergence is a form of “Social realism” that supports the emergence of higher-level properties that cannot be reduced, and that have downward causal powers, even though social groups are composed of individuals. This brings us to the main point of the presentation: Raimo’s view on the MI version that he would accept. Ontological irreducibility and weakly collectivistic – where does this take us? The background is a view on the ontology in the social realm as one that accepts groups that are not individualistically reducible without a conflict with ontological naturalism and realism about the social realm (a kind of “Internal realism”). When Raimo introduced the “we-mode” group, he was stressing a holistic view of the goal as the group’s goal, and the subject as one “actor,” the members of the group acting jointly towards the group’s goal. The crucial point is the functionally holistic subject. He presented the structure of the “we-mode”group in detail as a subject, and everyone can see what it is that makes the difference: how these people only can act as a group, due to its top-down structure – how that came about through collective construction of the group “as our group,” and why there are emergent features on the group level. #individualism #collectivism #publiclecture #collectiveaction #memorial #socialontology --- https://www.luonnonfilosofia.fi / luonnonfilosofia • Luonnonfilosofian seura