Humanistin yrittäjyys скачать в хорошем качестве

Humanistin yrittäjyys

Koko elämäni olen yrittänyt ihan valtavasti. Etsinyt reittiä, ponnistellut, ollut rohkea, sinnikäs, keinokas, luova ja innostunut. Ja sydäntäsärkevän hellyyttävällä tavalla yhä uudelleen toiveikas. Ja aina löydän itseni ”epäonnistumasta”, kamppailemasta perusasioista, niukasta toimeentulosta, oikeutuksesta, vastoinkäymisistä, jalkoihin jäämisestä. Ja mietin, onko oikein, etten pääse eteenpäin. (Mutta ensinnäkin, mikä on saanut minut uskomaan, että maailmassa oikeus tapahtuisi?) Ja sitten huomaan. Olen mennytkin huimasti eteenpäin. Karruttanut valtavan omaisuuden, saavuttanut käsittämättömiä asioita. En ehkä suuntaan, minne yritin. Tai sellaista rikkautta, joka tekisi tiestä tasaisemman kulkea. Mutta kuitenkin. Mietin. En vaihtaisi keräämääni. Kokoelmani on arvokkaampi kuin taloudellinen turva tai edes vapaus. (Minulla on sitä paitsi jotain, minkä pois jakaminen vain tuottaa ja kasvattaa pääomaa.) Vaikka nyt menettäisin kaiken, mitä ihminen voi menettää… en ehkä sittenkään täysin kuolisi. Surisin itseäni enemmän sitä, mitä mukanani katoaisi. Siksi haluan vielä jatkaa. Ja siksi jaksan yhä uudelleen toivoa. Eikä se tunnu enää niin hellyyttävältä.