KOSMINEN KUOLEMANTUOMIO скачать в хорошем качестве

KOSMINEN KUOLEMANTUOMIO

© Katse Kaikkeuteen 2019 Tilaa ohjelman YouTube-kanava!    / katsekaikkeuteen   Seuraa ohjelmaa Facebookissa!   / katsekaikkeuteen   Seuraa ohjelmaa Instagramissa!   / katsekaikkeuteen   Ota yhteyttä kommenttien ja kysymysten kera! [email protected] KOSMINEN KUOLEMANTUOMIO Harhakäsitys siitä, että avaruus on ääretön, johtuu siitä että se laajenee lakkaamatta, eikä me vielä tiedetä sen kohtaloo. Mutta mikään ei oo ääretöntä. Meidän universumiakin odottaa oma kohtalonsa. Mutta entäs sitten me? Ihmiset? Täytyykö universumin lopun tarkottaa välttämättä loppua myös ihmisille? INTRO Alkuräjähdys loi universumin, jonne sytty tähdet, jotka yks toisensa jälkeen lopulta sammuu, tai erkaantuu, tai paisuu kasaan mikä johtaa universumin kylmään ja pimeään, tai kuumaan ja kirkkaaseen kuolemaan. Valtaosa maailman johtavimmista fyysikoista on vakuuttuneita siitä, että fysiikan lait on kosminen kuolemantuomio kaikelle olemassa olevalle aineelle ja energialle. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös niitä, jotka ajattelee, että tän universumin ainoo luomus, joka voi selvitä fysiikan lakien määräämältä kohtalolta, on se joka oppii ne lait ennen tän tuomion täytäntöönpanoo ja ymmärtää käyttää niitä edukseen. Ihmisen ei välttämättä tarvitse kuolla tän planeetan, aurinkokunnan, galaksin tai edes universumin mukana. TÄHTIEN TURVAVERKKO Ensimmäinen luonnonvoimien langettama kuolemantuomio meidän niskaan oli se, kun me opittiin elävämme yhdellä pienellä planeetalla muiden joukossa. Me tiedetään, ettei elämä meidän planeetalla tuu oleen ikuista. Meitä uhkaa muun muassa Maan ytimen jähmettyminen, asteroidien tai komeettojen iskeytyminen, läheisten tähtien gammasäteily, tai auringon paisuminen. Mutta minkä takia pysyä tällä planeetalla? Ykskään meidän torjuntakyvyn ulkopuolisista uhkatekijöistä ei tuu oleen ajankohtanen vielä miljooniin vuosiin ja jos me ollaan täällä vielä miljoonan vuoden päästä, planeettojenvälisen avaruusmatkailun luulis jo olevan arkipäivää. Me lennetään jo nyt kuuhun kolmessa päivässä. Marsin kolonisaatioon ei mee edes tuhatta vuotta, joten kuvittele miljoona. Entäs sitten kun meidän kotitähti alkaa kuolla? Meidän elämänlähde ehtyy? Aurinko on tällä hetkellä suunnilleen keski-iässään. Se alkaa tehdä kuolemaa vasta 5 miljardin vuoden kuluttua. Joten minkä takia odottaa edes niin kauaa? Miksei lähdettäis jo kauan ennen sitä katteleen mitä naapuritähdiltä löytyy? NASAn avaruusteleskooppi Kepler on jo tähän mennessä löytäny kymmeniä mahdollisesti elinkelposia eksoplaneettoja. Kymmeniä. Vuonna 2019. Kuvittele huvikses 5 miljardia vuotta eteenpäin. UNIVERSAALIT UHAT Tähtienvälisen avaruusmatkailun tavottamisen jälkeen mikään meidän tuntema luonnonilmiö ei oo enää uhka. Me voidaan selvitä jopa supernovaräjähdyksistä ja lopulta siirtyä vaikka galaksista seuraavaan. Mutta entäs sitten kun me risteillään universumissa niin kun Han Solo ja Chewbacca, levittäytyneinä lukemattomille eri planeettakunnille ja tähtijärjestelmille? Meidän universumikaan ei tuu loputtomiin tarjoon yhtä anteliaasti elämälle välttämätöntä energiaa. Sadan triljoonan vuoden kuluttua tähtien muodostumisen on ennustettu pysähtyvän ja viimesetkin tähdet alkaa sammua. Avaruudesta tulee absoluuttisen valoton ja absoluuttisen lämmötön. Lopulta meidän koko universumi tulee tavalla tai toisella oleen elinkelvoton, minkä takia moni johtava teoreettinen fyysikko on tullu siihen lopputulemaan, että fysiikan lait on kosminen kuolemantuomio kaikelle olemassa olevalle aineelle ja energialle. Mutta jotkut uskaltaa kysyä, miksi jäädä tähän universumiin? KOSMOKSEN KARAVAANI Multiversumi ei oo enää tän päivän teoreettisessa fysiikassa mikään vieras termi. Lukuisat eri teoriat tukee sitä, että meidän universumi on ainoastaan yks monista. Säieteorian mukaan meidän universumi on yks äärettömän monesta universumista, jotka leijailee 11 ulottuvuuden hyperavaruudessa, niin kun saippuakuplat tuulessa. Mutta määränpään merkitseminen karttaan ei oo se ongelma. Ongelma on se matkustaminen. Yks lukuisista teoreettisista keinoista siirtyä universumista toiseen on niin kutsuttu Planckin energia, joka tarkottaa sitä energiamäärää, joka tarvitaan pienimmän mitattavan yksikön, eli Planckin pituuden mittaamiseks. Koska sitä suuremman energiamäärän keskittäminen sitä pienemmälle alueelle sais aikaan aika-avaruuden repeämän, Planckin energia on luultavasti myös maksimienergia. Jos sulla on kyllin tehokas mikroaaltouuni, sä saat jään sulamaan ja nesteen kiehumaan. Jos sä pystyisit kuumentaan sitä mikroo sitäkin enemmän, vesihöyry hajois vety ja happiatomeiks. Vieläkin korkeemmassa lämpötilassa jopa atomien ytimet alkais hajota ja muodostaa plasmaa. Ja lopulta kun sun mikro tavottais yhden Planckin energiayksikön, eli triljoonia gigaelektronivoltteja, jopa aika-avaruus itsessään kävis epävakaaks ja alkais kiehua, eli kuplia...